Don`t cry because it`s over, smile because it happened!

Viimeinen blogiteksti on näköjään viime vuoden puolelta, että kuus kuukautta siitäkin on ehtinyt vierähtää. Pahoittelut, et mun kirjottelu loppu, mut joteki alko tulla niin paljon tekemista ja asiat ei tuntunu täällä enää niin ihmeelliseltä, ni en jatkanu kirjottamista. Nyt kuitenki päätin tulla vikan kerran jakamaan kuvia ja ajatuksia ennen kun lähen kotia kohti. 

Paljon on ehtiny tapahtua kuudessa kuukaudessa, joten paljon tarinoita ja kuvia täytyy karsia. Talvella täällä kaikki oli ihan masetuneita, koska saatiin lunta huimat 30 cm! Esimmäisen lumipäivänkin sain kokea, kun koulu päätti, et matkustaminen on liian haastavaa suuren lumen vuoksi! 

Joulun jälkeen oli pieni koti-ikävä, mutta kun pääsin sen yli ni ei oo oikeestaan ollut ongelmaa. Tästä on tullu enemmän toinen koti ja hassu ajatella, et tänne tulee kohta ikävöityä! Ei tiiä yhtään tuleeks näkemään näitä kamuja täältä enää koskaan, niin tulee vaikeeta sanoa moikat! Yks kamu täältä tulee Suomee kuitenki moikkaa mua joku kuukaus mun jälkee ja toivon, et kaikkiin muihinki tulee pidettyä yhteyttä! Oh well nyt on tulossa kuvia jutuista mitä  täällä on tapahtunu! (ja joitain muuten vaa hassuja kuvia)

Turnabout tanssiaiset

  

Mun 18-vuotis synttärit!

Tapaamisia vaihtareiden kanssa

Päästiin Pascalin kaa kattoo Swedish House Mafiaa!

Niin totta!

 

 Spring breakin aikaan pääsin mun iki omien vanhempien kaa nykiin! Oli ihana reissu ja jotenki tajus, et ei mikään kuitenkaan niin järisyttävästi oo muuttunu! Oltiin kattoo musikaaleja ja siinä oikeestaan ekan kerran tajusin, et mun enkku on kehittyny, ku tajusin enemmän kun aikasemmin! :D

Naurattaa tää kuva joka kerta, koska tää on
niin mä!

Oon kokeillu uusia lajeja ja rakastunu
jousiammutaan! (:

Jossain vaiheessa mun paras isosisko tuli moikkaa mua tänne ja oli ihana näyttää mun elämää täällä jollekki Suomesta. Anskun eka koulubussi matka oli ihan yhtä jännittävä, ku munki ja oli hauska kattoo ku hän teki asioita ihan ihmeissään, jotka on mulle jo ihan normaaleja. Ae kyl potkittiin mun koulusta ja must tehtiin kriminaali, mut silti mul oli kyllä tosi hauskaa!

Päästiin/Jouduttiin puhumaan meidän koulu district kokoukseen
ja kertomaan meian kokemuksesta täällä

Orchesis consert!

Prom 2013!

Graduation!

 Tää postaus on jo nyt liian pitkä, joten en voi jakaa enemmän kuvia. Ehkä tosta jo kävi ilmi kuinka mahtava vuosi mulla on ollu!

 Mul on 11 päivää aikaa ennen kun mun lentokone lähtee kohti Suomea. Kaikkia kuvia katellessa tuli jo haikeus ja lähteminen tulee olemaan tosi vaikeeta, mut tämmönen oli mun vuosi ja ilosempi en vois olla, et lähin tänne! Tää vuosi on opettannu mulle niin paljon. Oon oppinu kielen ja kulttuurin lisäks tuntemaan itteäni ja muita ihmisiä, arvostamaan suomea ja omaa perhettä, sopeutumaan, itsenäistymään..... Ja vielä nähny ja kokenu niin paljon, ettei mun ikäset, jotka ei lähteny vaihtoon voi ees ymmärtää. Sain täältä tosi hyviä ystäviä ja näide "paikallisten" lisäks sain kavereita melkein jokapäin maapalloa! 

Tää vuosi ei tietenkään helppo ollu, koska tää on ollu vaikein asia mitä oon koskaan tehy, mut samalla kuitenkin mun pienen elämäni paras päätös! Nyt mulla on sellanen olo, et ku pystyin tähän, niin pystyn mihin vaan! 

Kohta nähdään!

Don`t cry because it`s over, smile because it happened

Love
   Aurora

PS.  Tässä vielä teksti mikä kuvaa varmasti kaikkien lahtevien vaihtareiden oloa! Lukekaa, niin saatatte vähän ymmärtää mitä mun päässä liikkuu (:

"A year has passed and now we stand on the brink, of returning to a world where we are surrounded by the paradox of everything and yet nothing being the same.
In a couple of weeks we will reluctantly give our hugs and, fighting the tears, we will say goodbye to people who were once just names on a sheet of paper to return to people that we hugged and fought tears to say goodbye to before we ever left. We will leave our best friends to return to our best friends.
We will go back to the places we came from, and go back to the same things we did last summer and every summer before. We will come into town on that same familiar road, and even though it has been months, it will seem like only yesterday. As you walk into your old bedroom, every emotion will pass through you as you reflect on the way your life has changed and the person you have become.
You suddenly realize that the things that were most important to you a year ago don't seem to matter so much anymore, and the things you hold highest now, no one at home will completely understand.
Who will you call first?
What will you do your first weekend home with your friends?
Where are you going to work?
Who will be at the party Saturday night?
What has everyone been up to in the past few months?
Who from school will you keep in touch with?
How long before you actually start missing people barging in without calling or knocking?
Then you start to realize how much things have changed, and you realize the hardest part of being an exchange student is balancing the two completely different worlds you now live in, trying desperately to hold on to everything all the while trying to figure out what you have to leave behind.
We now know the meaning of true friendship.
We know who we have kept in touch with over the past year and who we hold dearest to our hearts.
We've left our worlds to deal with the real world.
We've had our hearts broken, we've fallen in love.
There have been times when we've felt so helpless being hours away from home when we know our families or friends needed us the most, and there are times when we know we have made a difference.
Just weeks from now we will leave.

Just weeks from now we take down our pictures, and pack up our clothes.
No more going next door to do nothing for hours on end. We will leave our friends whose random e-mails and phone calls will bring us to laughter and tears this summer, and hopefully years to come.
We will take our memories and dreams and put them away for now, saving them for our return to this world.
Just weeks from now we will arrive.
Just weeks from now we will unpack our bags and have dinner with our families. We will drive over to our best friend's house and do nothing for hours on end.
We will return to the same friends whose random emails and phone calls have brought us to laughter and tears over the year. We will unpack old dreams and memories that have been put away for the past year.
In just weeks we will dig deep inside to find the strength and conviction to adjust to change and still keep each other close. And somehow, in some way, we will find our place between these two worlds.
In just weeks."

Happy new year! (:

Heii!

Mul ois niin paljon  asiaa mist voisin kertoo, mut en nyt ehi.. Pääpiirteissää viime postauksesta oon parantunu, chillaillu kamujen kaa, viettäny jouluu, ollu chicagos shoppailee kaverin kaa, pelaillu futist 20 meksikolaisen kaa, pitäny sleep overeita ja tehny vapaaehtoistyötä lasten kaa eläintarhassa (:

Kuvathan kertoo enemmän, mut mult ei pahemmin löydy kuviakaan. Tässä kuitenkin jotain!

Piti vähä saada suomi jouluuki (:

Sain mun vanhemmilta, koska ne tietää et en tykkää
ruotsalaisista :D

Joulu oli erilainen, mutta ihana! Jouluiltana oltii vaa koton syömäs yhessä, aamul joulupukki oli käyny ja sitte mentii sukulaisille. Sain ihan sikan lahjoi ja joulu tuntu kuitenki joululta, koska tääl on vähän luntaki! Kaikki on muuten puolin hyvin, oon vaa välil kiireinen ni en ehi päivittää tätä aina. Pitäkää hauska uusvuosi! (:

Kipeenä

Oon ollu nyt kipee joku yli viikon ja mul on kai influenssa. Oon vaa ollu koton ja oikeestaa vaa nukkunu ja kattonu telkkarii.. perjantain mulle sanottii, et nyt pitää mennä lääkärii tai sit kouluu ni ujona suomalaisena valitsin koulun ja oli varmaan kauhein koulupäivä, koskaan mun elämässä. Olo oli mitä kurjin, mut sain kuitenki kysyttyy läksyt ja niitähän riittää. Joku sata sivuu pitäis lukee yht kirjaa ja nyt ku vihdoin aattelin alottaa sen lukemisen, ni en löydä koko kirjaa mistään, hyvä minä

Mun kaverit oli iha et voi ei ku en saa olla suomen koton ku oot kipee, mut se ei oo kyl pahemmin käyny mieles, koska tää on kuitenki jo ku koti. En oo ehk valittanu niin paljon mitä koton oisin tehny, mut muuten kipeen oleminen on kuitenki ihan samanlaista :D 

Nyt pitäis varmaa alottaa tekemäl to do- lista.. Sitä enne voisin jakaa, ku löysin jenkkien idioottimaisia lakeja ja täs on pari täältä meiltä päin:


Illinois
Henkilö voidaan pidättää irtolaisena, jos tällä ei ole vähintään yhtä dollarin seteliä mukanaan.

Naapurin suuhun virtsaaminen on kielletty.


Ainiin on pitäny kertoo, että jo marraskuussa alko tulee ekoja jouluvaloja ja koristeita ja ne on just niinku leffoissa! Niit on ihan liikaa, eri väriä lamppuja ja laulavii joulupukkei pihalla etc. Ihan sika siistii ja must Suomeski vois olla vähän enemmän jouluvaloi, mut jollain menee täällä vähän yli :D

Laitettiin kuusi ja joulukoristeet joskus kaks kolme viikkoo sitten sillon ku olin tosi kipee joten en pahemmin auttanu mut olin hengessä mukana! hah

Nyt vaan mietin sitä kuinka paljon tykkään olla täällä, oon ilosin, et päätin lyhyest ajast huolimatta lähtee! Jos tätä lukee joku joka miettii vaihtoon lähtemistä ni mult löytyy niin paljon syitä, miks pitäis lähtee. Jos haluu lähtee vaihtoo ni pitää olla realistinen, eikä vaa ajatella lähtevänsä elää unelmaa vuodeks. On tää rankkaa aina välillä ja aika lailla pois mukavuus alueelta ainaki aluks, mut kokemuksia tänne lähettii hakee ja niitä ainaki saa!

Eipä mulla sen ihmeellisempiä, hyvää joulun odotusta kaikille! :)

Thanksgivin, black friday, madrigal dinner, Chicago etc.

Piti oikeen kattoo mist oon kirjottanu tänne viimeks.. no mut aattelen et on parempi olla kiireinen ku liikaa aikaa istuu yksin koneella :D 

Pari viikkoo sit oli siis thanksgiving ja oltii tuttavaperheellä syömässä ja kattomas futista. Se oli vähän niinku joulu, hienot ruoat ja kaikki yhes saman pöydän ääres eikä ollu kiire mihinkää. Ainut mikä puuttu oli lahjat. Tunnun jo kuuluvani tähän perheesee aika hyvin( vaiks naapureiden kokouksen yks käsiteltävä asia oli et kuka se blondi nuori naine on joka liikkuu täällä päin :D ) ja voin olla jo oma itteni aika lailla. 

Asiaan eli sieltä lähettiin suoraa walmarttii kattoo et jos olis joku telkkari meian naapureille. Black Friday alkaa siis jo sillo torstai illalla/yöllä ja se kauppa oli ihan täynnä. Valehtelemat jokasel oli kärrys vähintää yks telkkari ja joku pelikonsoli. Ihmisii oli järjettömästi ja jonot oli ihan hullut. Ihmiset vaa töni toisiaa, et ne ois saanu niit alennettui tuottei. Sairasta.. tultii joskus kahen aikaa kotii ja sit viiden aikaa lähettiinki shoppailee mun kahen kaverin kaa vaatekauppoihi!

Suurimmas osas oli parhaat alennukset menny mut silti siel oli aika paljo -40% kaikki tuotteet ja sit et osta 100 dollaril ni saat 50 alennusta :) vaiks just aikasempana viikonloppuna olin ostellu kaikkee ni en silti saanu pidettyy itteeni kurissa :D

Ihmiset oikeesti jonotti monta tuntii kauppoihin, viltit ja eväät mukana.. Me kuitenkaa ei oltu hulluimpii mut joihinki kauppoihi piti jonottaa, koska ne ei päästäny liikaa ihmisii sisälle kerralla.

Tän jälkeen mul ei oo yhtään mitään muistikuvaa mita tein loppu viikonlopun, mut luultavasti en mitään sen erikoisempaa. Kavereiden ja perheen kanssa hengailua.

Seuraaval viikol mul oli kaikkee menoo ja jäin koulun jälkeen joka päivä hengailee sinne. Koton en jäis kouluu minuutiskaa pidempää, ku on pakko, mut tollon oli futis ja kuoro treenei koko ajan. 

Perjantain koulun jälkee meil oli seittemää asti kuoroo ja sit suoraa sielt lähin mun kaverin synttäreille. Oltiin keilailee ja syömäs. Sen jälkee jäätiin Lauran kaa sinne ja mentii sellasee megazonen tapasee juttuu ja sit vaa jubailtii siel kaikkee. Oli ihan sika kivaa niinku on aina näiden uusien kamujen kaa täällä!

Lauantain meil oli koulus sellanen madrigal dinner meiän koululla. En tiiä miten selittäisin sen.. niit oli kaks ja molemmis oli yli sata ihmist syömässä. Se oli niinku 1700-luvulle sijotettu tarina, mitä ne ihmiset oli tullu kattoo. Kuulostaa maailman junteimmalta, mut se oli taas yks juttu mitä Suomen koulus vois olla ikinä. Olin niis jotka autto tarjoilee sitä ruokaa ja sit laulettiin. Tutustuin uusii meian koululaisii, mutku pääsin kotii joskus yhentoist aikaa, jolloin olin ollu jo koulul joku 14 tuntii. En ois uskonu et koulus voi olla nii hauskaa kyl. Kaikki, varsinki kuoros ja draamas meiän koululaiset haluu kaikki olla jotenki huomion keskipisteen, jost ei tuu hirveen hyvää ku 70 ihmist yrittää hakee jotain roolii koko ajan. Toiseaalt kaikki on ainaki vähä heittäytyjii ni nautin siit ku yks alkaa soittaa ja sit kaikki on mukan laulamas ja jotkut tanssimassaki.

Sunnuntai aamul lähin yksin seikkailee junalla Chicagoon päin. En kuitenkaa yksin ollu kauheen  kauan, koska juna-asemal näin mun yhen maikan ja sen äidin ni ne autto mua löytää perille.. Perillä tapasin mun aluevalvojan ja sit Phun, vaihtarin Thaimaasta. Olin iha innostunu, koska pääsin kertoo, et Suomeski on viekkui ja et mun yks mun toosi hyvä kaveri on kans vietnamilainen.. En oo nähny yhtää suomalaist tääl, ni ette voi ymmärtää miten yks vietnamilainen sai mut kaipaa kotii hah :D

Kierreltiin siel ympäriinsä ja jotenki Chicago vaikutti vähän kun pienelt versiolt New Yorkista, tai en voi kyl pieneks sanoo, mut pienemmäksi. Oltiin saksalaisilla joulumarkkinoillakin, joista on kuulemma tullu perinne Chicagossakin. Käytiin kattoo bean ja muuten vaan ihasteltiin kaupunkia. Aika loppu kuitenkin liian nopeesti ja sit mentii lounaalle ja sitte mentii hakee auto ja ajettii vähä kauemmas, koska mentiin siis kattoo blue man grouppia.

Muut vaihtarit siel odotteli meit ja mentii niiden kaa kattoo se. Blue man group on myöski jotain niin erilaista. Ne ei puhu mitään sen esityksen aikan ja luulen et se oli valittu meille vaihtareille et kaikki ymmartaa mita tapahtuu :D Sen jälkeen mentiin syömää ja oli ihana jutella muiden vaihtareiden kaa ja tajuta, et kaikki käy samoi juttui läpi. Menin sen jälkeen kyl viel mun aluevalvojalle (syömään taas) ja sitten junalla taas kotiinpäin :( 

Blue man group!

Ainiin, siellä Chicagossa keskellä miljoonien ihmisten kaupunkia törmäsin mun kaveriin täällä! Asutaan kuitenki aika lähellä, mutta silti! Mentiin viel samal junalla kotiinki ni oli kyllä ihaana päivä!


Seuraavan viikon keskiviikkona sain lapsen koulusta.. Oon siis sillä lapsen kasvatus kurssilla ja siellä on projekti jollon pitää pitää huolta tällasesta stimulaatio vauvasta. Se lapsi karjuu koko ajan ja sitten täytyy vaihtaa vaippaa, syöttää, röyhäyttää tai muuten vaan hyssytellä. Se lapsi myös mittaa lämpötilan ja miten paljon sitä pidetään sylissä yms. oli aika tappava muutama päivä.. Ensin olin ihan innoissaan, mut sit tajusin et se lapsi huus koko ajan. En saanu ees pestyy hampait, ku se halus huomioo. Toisen aamun nukuin pommii, ku nukkuminen oli sen vauvan kaa aika hankalaa, ni siinä yritin kuudessa minuutissa vaihtaa omat vaatteet, vauvan vaatteet, pakata mun ja vauvan kamat ja pesta hampaat.. Koulus oli kiusallist ku se itki ja itki vaan. Mentiin mun kavereiden kaa kauppaa ja unohdin tukea sen lapsen päätä, jollon se alkaa huutaa ihan järjettömän kovaa.. hahah kokemus sinänsä :D

Perjantaina käytii shoppailee mun mamin kaa koulun jälkee ja sit tulinki kipeeks. Lauantain jäi kaverin pool partyt välii :( ja nyt oon oikeestaa perjantaist asti vaa nukkunu. Onneks mun kaverit on pitäny seuraa skypen kautta (täältä ja Suomesta). Mun ihana kamu tuli meille piristää mua ja tuomaa keksei, mut olin nukkunu just sillo ni mun vanhemmat ei halunnu herättää mua. Oon vaa nii ilonen, et mul on tääl tollasii kamui!

Täst tuli jotenki tosi pitkä ja epäselvä, mut toivottavasti jaksoitte lukee.

-Aurora

Ainii kuuntelin nrj:n nettiradioo ku kirjotin tätä ja kuulin isin mainoksen.. ei muuten pahemmi oo koti-ikävä, mut nyt tuli vähän :( Terkkuja isi ja kaikki muutki!

Anteeksi kaikki kielivirheet!